Ketterä vai vesiputous? Vai hybridi?

Monet uskovat, että ketterä menetelmä on ainoa oikea tapa johtaa projekteja ja pitävät vesiputousmallia vanhanaikaisena. Kokemukseni mukaan harvat projektit noudattavat puhtaasti ketterää tai vesiputousmallia. Usein käytössä on näiden yhdistelmä, joka vaihtelee projektin eri vaiheissa ja tilanteissa.

Projektimenetelmää valittaessa kyse ei ole väkisin sopivan mallin käyttämisestä, vaan siitä, mikä palvelee projektin tarpeita parhaiten. Päätökseen vaikuttavat monet tekijät, kuten:

- Projektin vaatimusten epävarmuus

- Muutosten taajuus sisäisten ja ulkoisten tekijöiden mukaan

- Tiimin osaaminen ja kypsyys

- Riippuvuudet

- Toimitusaikataulu

- Osatoimitusten mahdollisuus

- Sidosryhmien osallistumisen tarve

- Palautteen tarve

- Koulutuksen tai tiedonjaon tarve

- Riskinsietokyky

- Työ- ja johtamiskulttuuri

Monet projektit ovat sekoitus eri malleja projektin tarpeiden ja vaiheiden mukaan. Tavoitteena on löytää malli, joka yksinkertaistaa projektia, vähentää ylimääräisiä kuormituksia ja keskittyy toimitukseen. Mikä ajaa sinut valitsemaan tietyn projektimenetelmän? Oletko viime aikoina työskennellyt puhtaasti ketterällä tai vesiputousmallilla?